Yleistä Indonesiasta
Indonesia sijaitsee kahden puolen päiväntasaajaa, kostean ja kuuman monsuuni-ilmaston alueella, missä kasvillisuus on trooppista sademetsää. Indonesia muodostuu noin 17 000 Malaijien saariston saaresta mutta yli puolet indonesialaisista asuu kahdella saarella, Jaavalla ja Balilla. Indonesia on maailman suurin muslimimaa ja lähes 250 miljoonalla asukkaallaan maapallon neljänneksi runsasväestöisin valtio.
Kansalaisten maastaan käyttämä nimi ”Tanah Air Kita” eli ”Meidän maamme ja vetemme” sopii suurpiirteisyydessään ja yleisyydessään hyvin repaleiselle valtiolle, jonka saaripaljoudesta vain noin 6000 on asuttuja. Perustuslaki takaa kaikille uskonnonvapauden ja sallii suuren etnisen erilaisuuden, sillä on varsin vaikeaa pitää koossa maata, jonka eristyneillä viidakkoalueilla elää vielä heimoja lannevaatteissaan, kun ruuhkaisessa pääkaupungissa Jakartassa ajetaan citymaasturilla golfkentälle. Pääkaupunkia on jo vuosia suunniteltu siirrettäväksi Borneon saarelle mutta toistaiseki Jakarta on pääkaupunkina.
Indonesialaisia yhdistää mystisvaikutteisen islamin lisäksi yhdessä sovittu kieli, bahasa indonesia, jota opetetaan myös kouluissa. Valtion hallintoperiaate on ”pancasila” eli viisi hyvettä: usko yhteen jumalaan – minkä uskonnon jumalaan tahansa – ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, humanismi, kansallinen yhtenäisyys ja demokratia. Yhdistäviä asioita tarvitaan Jaavan, Borneon, Balin, Sulawesin, Timorin ja Sumatran saarelaisten, dayakien, torarojen, ibaneiden sekä satojen muiden etnisten ryhmien koossa pitämiseen.
Indonesian talouden tukiranka on maatalous: riisiä, sokeriruokoa, soijaa, kookospähkinöitä, kumia, kahvia, tupakkaa, palmuöljyä. Hedelmällinen maaperä tuottaa kolmekin satoa vuosittain. Metsistä saadaan jalopuuta, esimerkiksi tiikkiä, ja ympäröivä meri antaa kalastajille runsaasti saalista. Maustekaupan kuninkuus houkutteli eurooppalaisia siirtomaaisäntiä Indonesian saaristoon jo 1600-luvulla. Kilpajuoksun neilikasta voittivat hollantilaiset, jotka yhdistivät ja alistivat saaret Batavia-nimisenä valtaansa. Indonesia koki muiden Kaakkois-Aasian valtioiden tavoin myös japanilaismiehityksen. Vuonna 1945 itsenäistyneessä maassa valtaa pitivät pitkään Sukarnon ja Suharton suvut, Suharto luopui vallasta 1998. Viimeisimmät, vuoden 2024 helmikuussa pidetyt presidentivaalit voitti aiemmin puolustusministerinä toiminut Prabowo Subianto.
Bali ja Jaava
Balin jumalat asuvat sisämaassa vuorilla. Temppeleitä, joista merkittävin on Besakihin äititemppeli, ja uskonnollisia juhlapäiviä on paljon. Gamelan-musiikin säestämät rituaalitanssit ovat balilaisille tärkeää yhteydenpitoa jumalien kanssa ja matkailijoille eksoottinen ja värikäs teatterikokemus. Elämys on myös balilainen vehreä luonto riisiterasseineen ja tulivuorineen sekä pienine kivisine candi-temppeleineen. Ubudiin on syntynyt kiinnostava modernin taiteen tyyssija työpajoineen ja gallerioineen.
Jumalille, esi-isien hengille ja demoneille osoitettuja hedelmä- ja kukkauhreja temppeliin kantavien naisten kulkueet ovat jokapäiväinen näky Balilla
Jaavan saaren vanhat hindulaiset ja buddhalaiset kuningaskunnat alkoivat kontrolloida Malakansalmen kaupankäyntiä yli tuhat viisisataa vuotta sitten, kun persialaisia ylellisyystuotteita välitettiin sen kautta kaukaiseen Kiinaan. Kummankin uskonnon muistomerkit löytyvät maailman arkkitehtuurin perinneluettelosta: Borobudurin buddhalainen terassitemppeli lukuisine kellomuotoisine stupineen ja Prambananin hindulaisille pääjumalille Brahmalle, Vishnulle ja Shivalle omistettu kivireliefein koristettu temppeli. Islam levisi nopeasti Jaavalle kauppiaiden mukana jo 1100-luvulla. Kulttuurielämä keskittyi sulttaaneiden hoveihin, kratoneihin, ja moskeijoiden liepeille. Hienostunut hovimusiikki ja suosittu Wayang kulit -varjoteatteri sekä monet käsityötaidot, kuten batiikki ja hopean käsittely, kukoistivat muun muassa sulttaani Hamenku Buwonon palatsikaupunginosassa.
