Sambian matkalla tutustut Sambesijoen maisemiin ja pääkaupunkiin Lusakaan. Matkoilla aina mukana Olympian suomalainen matkanjohtaja.
Olympian matkoille lähdetään yhä uudelleen. Asiakasarvosteluidemme keskiarvo on viiden tähden asteikolla 4,4.
Victorian putoukset
Sambia jakaa Victorian putoukset rajanaapurinsa Zimbabwen kanssa samoin kuin Sambesissa padon takana olevan Kariban tekojärven. Kummallakin valtiolla on oma luonnonpuistonsa putousalueella. Livingstonen kaupunki ja sen museo muistuttavat suuresta löytöretkeilijästä, joka tutki putouksia joen molemmin puolin vuonna 1855.
Sambia on saanut nimensä Sambesijoesta, joka saa alkunsa Sambiasta, käy kääntymässä Angolan puolella ja palaa takaisin Sambiaan, jossa joki muodostaa maan Zimbabwen puoleisen, eteläisen rajan. Sambesilla on kaksi suurta sivujokea, Kafue ja Luangwa. Kafue leviää samannimiseksi järveksi pääkaupungin Lusakan alapuolella, Luangwa taas yhtyy emojokeen lähellä Mosambikin rajaa. Maa on suureksi osaksi kilometrin korkeudessa olevaa savannia, mutta sen lounaista osaa peittävät tiikkimetsät. Ylängöllä on verrattain lauhaa, vaikka tropiikissa ollaankin.
Sambia sai asutuksensa verrattain myöhään, vasta 1200-luvulla, kun bantukieliä puhuvat heimot tulivat maahan. Seitsemänkymmenen etnisen ryhmän joukosta suurimpia ovat pembat, lozit ja tongat sekä ngonit. Heimot puhuvat bantukieliä, mutta virallisena kielenä käytetään englantia.
Ensimmäisinä eurooppalaisina maahan saapuivat portugalilaiset, mutta vasta Livingstonen jalanjäljissä Cecil Rhodesin johdolla tulleet britit alkoivat määrätietoisesti hyödyntää Sambesin pohjoispuolista aluetta erityisesti sen jälkeen, kun sieltä 1900-luvun alussa oli löytynyt suuria kupariesiintymiä. Sambesin pohjoispuolta alettiin kutsua Pohjois-Rhodesiaksi ja eteläpuolta, nykyistä Zimbabwea, Etelä-Rhodesiaksi, jotka houkuttelivat runsaasti valkoista väkeä muuttamaan seudulle. Ennen vuonna 1964 tapahtunutta itsenäistymistä britit yhdistivät vielä molemmat Rhodesiat ja Njassamaan eli nykyisen Malawin kymmeneksi vuodeksi Keski-Afrikan liittovaltioksi. Itsenäistymiskamppailun johdossa oli kansallisen rintaman UNIPin johtaja Kenneth Kaunda, josta tuli maan presidentti seuraaviksi 27 vuodeksi, ja ensi töikseen hän kansallisti maan kuparivarat. Koska Sambialla ei ole satamia, sen tavarankuljetuksessa on ollut ongelmia. Aluksi kuljetukset hoidettiin Zimbabwen kautta, mutta kiistaa naapureiden välille tuli, kun Sambia tuki Zimbabwen valkoisia vastaan taistelevia sissijoukkoja. Liikenneolot Sambiassa helpottuivat vasta, kun junarata Tansanian kautta rannikolle valmistui vuonna 1975.
Yli puolet vientituloista saadaan kuparista, joka on ollut erityisen altis maailmanmarkkinahintojen heilahtelulle. Pahaksi onneksi nyt näyttää siltä, että Sambian runsaat kuparivarat ovat hiljalleen ehtymässä. Luontaistalouteen perustuva maanviljely ei ole jaksanut pitää Sambiaa elintarvikkeiden osalta omavaraisena. Harvat suuret maatilat tuottavat vientiin sokeriruokoa, puuvillaa ja tupakkaa.
Kansalaisten tyytymättömyys Kaundan itsevaltaiseen hallintoon puhkesi vuonna 1991 mellakoiksi, jotka johtivat vallan vaihtoon monipuoluedemokratialiikkeiden suuntaan. Tällä hetkellä presidenttinä toimii Edward Lungu, seuraavat vaalit on tarkoitus pitää elokuussa 2021. Maa on saanut anteeksi suuren osan ulkomaanvelkaansa. Kiina on suuri kehitysavun antajamaa Sambialle.
