Yleistä Kolumbiasta
Kolumbia, maa jota monet pitävät Etelä-Amerikan maista kauneimpana ja mielenkiintoisimpana
Kolumbiassa on tasankoja, metsiä ja vuoristoja. Andit haarautuvat täällä kolmeksi, länsi-, keski- ja itä-Kordillieereiksi ja niiden itäpuolella leviää ruohotasanko (llanos). Pohjoisestaan tämä valtava tasanko on Orinoco- ja etelässä Amazonjoen vaikutuspiirissä. Metsää kasvatetaan maan eteläosissa (selvas). Karibian rannikko saa osansa pyörremyrskyjen sateista, vaikka se muuten onkin verrattain kuivaa aluetta. Sen sijaan Amazonin ja Tyynenmeren vaikutuspiirissä sataa reippaammin. Vuoristossa ilmasto vaihtelee kovasti korkeuden mukaan. San Andrésin ja Providencian saaret kuuluvat hallinnollisesti Kolumbiaan. Sen länsirannikosta ne ovat noin 700 kilometrin päässä ja maantieteellisesti lähempänä Nicaraguaa.
Kolumbian on kansojen ja kansallisuuksien sulatusuuni
Kolumbia on ollut kansojen sulatusuuni: mestitsejä, mulatteja, zamboja, mutta myös valkoisia, mustia ja noin prosentin verran väestöstä puhdasverisiä intiaaneja. Intiaanit asuvat idässä Amazonin alueella ja koillisessa Guajiran niemimaalla. Valtaosa kolumbialaisista on asettunut Andien vuorijonojen välisiin laaksoihin ja Karibianmeren rannikolle.
Kahvia, banaaneja, sokeriruokoa – ja smaragdeja
Hedelmälliset vuoristoiset rinteet ovat erinomaisia kahvinviljelyseutuja ja kahvi on virallisesti ollut Kolumbian tärkein vientituote: maa on aina kuulunut maailman viiden suurimman tuottajan joukkoon. Muita maatalouden vientiin riittäviä artikkeleita ovat banaanit ja sokeriruoko sekä leikkokukat. Toisenlaisiakin ”koristeita” viedään: maa on maailman johtavia smaragdien tuottajia. Mutta epäilemättä huumeet tuovat maahan eniten valuuttaa – laitonta tosin – ja se päätyy harvojen ”paronien” käsiin.
Simon Bolivarin johdolla itsenäisyyteen
Espanjalaiset valloittajat perustivat Uuden Granadan varakuningaskunnan, johon nykyisen Kolumbian ohella kuuluivat myös Venezuela ja Panama, ja sen pääkaupungiksi Bogotán. Itsenäisyys Espanjan vallasta taisteltiin Simon Bolivarin johdolla. Kolumbian historiassa alkoivat sisäiset kiistat konservatiivien eli keskusjohtoisen hallinnon kannattajien ja liberaalien eli liittovaltiomuotoisen hallinnon tukijoiden välillä. Epäsopu yltyi usein verisiksi taisteluiksi ja lopulta sisällissodaksi, (La Violencia, 1948–1957). Vasta armeijan väliintulo 1953 rauhoitti tilanteen ja sai aikaan sopimuksen, jonka mukaan valtion johto valitaan vuorotellen kummastakin rintamasta.
Pääkaupunki Bogotá sijaitsee kahden ja puolen kilometrin korkeudessa ja on sekoitus siirtomaavallan aikaista barokkiarkkitehtuuria ja moderneja pilvenpiirtäjiä.
Vierailija viihtyy varmasti Kultamuseon aarteiden parissa. Toinen suuri kaupunki on Karibian rannikon viehättävä Cartagena. Se on tunnettu 1500-luvun puolivälin aikaisista rakennuksistaan ja menneisyydestään espanjalaisten kahmiman kullan varastokaupunkina, joka houkutteli myös merirosvoja. Bogotásta luoteeseen sijaitseva Medellín on huumekartellien kotikaupunki. Samaa leimaa saa kantaa etelässä Calin kaupunki, vaikka näitä maan kakkoskaupungin kunniasta kiisteleviä yhdistää toinenkin maailmankaupan artikkeli – nimittäin kahvi.
