Yleistä Meksikosta
Meksikon värikäs kulttuuri heijastelee kahden erilaisen maailman viisisataa vuotta sitten tapahtunutta kohtaamista
Meksiko kapenee kuin suppilo Keski-Amerikan kannakseksi Amerikan pohjois- ja eteläosaa yhdistämään. Rajajoki Rio Grande virtaa kuivassa autiomaassa, mutta etelämpänä itäisen ja läntisen Sierra Madren vuoristojonon väliin jäävä Meksikon tasanko noin kahden kilometrin korkeudessa on maan vaurainta ja hedelmällisintä aluetta. Viljavat tasangot olivat jo vuosisatoja vetäneet puoleensa intiaanikansoja olmeekeista asteekkeihin. Idempänä Jukatanin niemimaalla vaikutti mayojen korkeakulttuuri.
Kun siirtomaaisännyyttä havittelevat espanjalaiset konkistadorit tulivat viisisataa vuotta sitten kulta-aarteiden perässä Meksikoon, he löysivät ällistyksekseen korkeatasoisen kulttuurin. Asteekit asuivat miljoonakaupungissa, heillä oli kehittynyt arkkitehtuuri ja kauppalaitos sekä omat kirjoitus- ja uskontojärjestelmänsä. Atlantin rannalta Jukatanin niemimaalta tulijat löysivät toisen, aiemmin kukoistaneen intiaanikulttuurin eli mayojen rakennelmat.
Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta syntyi uusi mestitsikulttuuri
Valloittajat alistivat pian alkuperäiset asukkaat, espanjan kieli ja katolinen uskonto levisivät ja intiaanit sekoittuivat tulijoiden kanssa – syntyi mestitsiväestö, joka on tänä päivänäkin suurin väestöryhmä kaikkialla keskisessä ja eteläisessä Amerikassa. Katolinen kirkko toi oman Jumalansa Jaguaarijumalan ja Sulkakäärmeen rinnalle ja espanjan kieli nousi nahuatlin ja mayakielten tilalle ja se on edelleen Meksikon pääkieli.
Itsenäisyyden tuulet puhalsivat lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa 1820-luvulta alkaen. Väli-Amerikan maiden kohtaloksi tuli itsenäistyneinäkin olla mahtavan pohjoisen naapurin eli Yhdysvaltojen vaikutukselle alttiina. Parempaa elämää etsimään on Rio Grande -joen yli mennyt jo 20 miljoonaa meksikolaista. Toisaalta kukoistava matkailu on houkutellut amerikkalaisia viihtymään esimerkiksi Acapulcon, Cancunin ja Puerto Vallartan kaltaisissa lomakohteissa. Meksikon 120-miljoonainen kansa asuu kahden valtameren, Atlantin ja Tyynenmeren, välisellä ylätasangolla. Maalla on runsaasti mineraaleja, esimerkiksi hopeaa ja uraania, mutta erityisesti öljy on tuonut vaurautta. Auto- ja metalli- sekä kemianteollisuus kukoistavat. Siirtomaa-ajan peruja on maatalouden jakautuminen suurmaanomistajien jopa tuhansien hehtaarien haciendoihin ja pieniin, hädin tuskin perhettä elättäviin maatiloihin.
Tutustu meksikolaiseen keittiöön ja tequilaan
Meksikolaisesta keittiöstä on tullut hyvin suosittu myös maan rajojen ulkopuolella. Pääraaka-aineina meksikolaisessa keittiössä ovat maissi ja pavut. Tortillat, tacot ja nachot ovat levinneet myös suomalaisiin ruokapöytiin. Myös guacamole on nykyisin tuttu monelle.
Pääkaupunki – yksi maailman suurimmista – on 25-miljoonainen Mexico City. Se on syntynyt asteekkien vanhan pääkaupungin paikalle. Maaperä on soista ja monet keskustan eli Zócalon vanhat siirtomaa-aikaiset rakennukset vajoavat hitaasti. Kaupungin sydän on Chapultepecin puisto, jossa voi käydä vaikka kuuntelemassa mariachi-orkestereita. Voi myös pistäytyä Zona Rosalla maistelemassa tortilloja tai tacoja ja kyytipojaksi tequilaa. Frida Kahlon ja Diego Riveran museot ovat keskikaupungin ulkopuolella, samoin Amerikan suojeluspyhimyksen Guadalupen neitsyen katedraali ja Teotíhuacanin mahtavat Auringon ja Kuun pyramidit. Ketä teotíhuacanilaiset olivat ja mihin heidän kansansa katosi? Emme tiedä, kuten emme tiedä varmasti, mitä tapahtui Jukatanin niemimaalla ja nykyisen Guatemalan, Hondurasin ja Belizen alueella asuneille mayoille. Vain mahtavat seremonia- ja kaupunkikeskukset ovat heistä jäljellä: Uxmal, Izamal, Chitzén Itzá ja Palenque.
Matkakohteena Meksiko on todellinen runsauden sarvi. Historia ja nykypäivä, samoin kuin elämä ja kuolema, kulkevat sulassa sovussa ja käsi kädessä. Maissinjumala on huolehtinut meksikolaisista jo yli 6000 vuotta ja pitää edelleen - sateen- ja auringonjumalan avustamana - huolen kansastaan.
