Yleistä Mongoliasta
Tsingis-kaani loi jättiläisvaltakunnan
Kahdeksansataa vuotta sitten syntyi Mongolian aroille mahtava valtakunta, jolle ei löydy vertaa maailman historiassa. Sen vaikutuspiiri ulottui Kaakkois-Aasiasta Puolaan ja Unkariin ja Keltaiseltamereltä Moskovan porteille. Valtio oli jaettu neljään suuralueeseen: Etelä-Venäjään eli Ordaan, Persiaan, Keski-Aasiaan sekä Itä-Aasiaan, josta mongolit olivat kotoisin ja johon liitettiin myös nykyisen Kiinan alueella sijainneet valtiot. Mongoli-imperiumin suuruuden luoja oli Tsingis-kaani, joka kykeni yhdistämään erillään liikkuneet ja toisiaan vastaan taistelleet nomadien ryhmät. Kaanin kuoltua vuonna 1227 hänen neljä poikaansa ja lukuisat pojanpojat jatkoivat sotaisaa valloituspolitiikkaa. Isoisän hartaan toiveen Kiinan valtaamisesta toteutti Kublai-niminen pojanpoika. Hän siirsi mongolipääkaupungin Karakorumista nykyisen Pekingin paikalle ja antoi sille nimen Khanbalik. Meidän käsityksemme Kublai-kaanista on syntynyt suurelta osin Marco Polon matkakertomuksen pohjalta. Uskotaan, että tämä venetsialainen kauppias vietti kaanin hovissa parikymmentä vuotta ja toimi hänen lähettiläänään suuren valtakunnan eri osissa.
Miten parimiljoonainen kansa sitten onnistui valloittamaan koko laajan Aasian ja sen suuret kaupungit, kuten Samarkandin tai Bagdadin, ja vyörymään aina Wienin porteille saakka? Mongololialaisten menestys perustui erinomaiseen ratsastus- ja taistelutaitoon, loistavaan viestijärjestelmään sekä julmaan maineeseen, joka kulki heidän edellään. Antautuvat säästettiin, mutta vastustajat tuhottiin viimeiseen mieheen – usein myös viimeiseen naiseen ja lapseen saakka. Kauppiaat jätettiin kuitenkin koskematta ja mongoli-imperiumin aikana vallitsikin Pax Mongolica, rauhan aika, joka salli myös eri uskontojen kukkia vapaasti. Alun perin shamanistisia luonnonuskontoja harjoittaneet mongolit kääntyivät osassa suurta valtakuntaa buddhalaisiksi, toisaalla taas muslimeiksi tai kristityiksi nestoriolaisiksi. Monet keksinnöt kulkivat helposti maailman suurimman valtakunnan eri osien välillä.
Jättiläisvaltio kukoisti vain noin sata vuotta. Sen jälkeen sukujen sisäiset välienselvittelyt ja suuren alueen hallintaan liittyvät vaikeudet pirstoivat sitä yhä pienempiin osiin. Uusi voimatekijä pohjoisilla aroilla, mantšut, valloittivat lopulta mongoleiden alkuperäiset asuinseudut ja myös koko suuren Kiinan. Mongoleita yhdistämään jäivät uskonnolliset johtajat, tiibetiläistä buddhalaisuutta edustavat Bogd Gegenit. Valtaosa Mongolian asukkaista on edelleenkin lamalaisia.
Mongolialla on vain kaksi naapuria, Kiina ja Venäjä, ja kumpikin niistä on vaikuttanut maan historiaan ratkaisevasti. Kiinan suunnalta tulleen mantšuvallan romahdettua vuonna 1911 tuli poliittista tyhjiötä täyttämään Neuvostoliiton tukema kommunismi, josta luovuttiin vasta vuonna 1992. Nykyisessä parlamentissa on 76 jäsentä, jotka valitaan, kuten maan presidenttikin, suorilla kansanvaaleilla. Kesäkuusta 2021 alkaen presidenttinä on toiminut Uhnaagiin Hurelsuh. Presidentin täytyy olla syntyperältään Mongolian kansalainen ja hänen täytyy olla vähintään 45 vuoden ikäinen.
Markkinatalouteen on Mongoliassa siirrytty takkuillen. Harmaan talouden osuuden arvellaan olevan yhtä suuri kuin varsinaisen kansantalouden. Mongolia on karjatalousmaa: vuohia, lampaita, nautoja, hevosia ja kameleita. Kuivuus ja hirmutalvet (zud) koettelevat elinkeinoa ankaran mannerilmaston maassa. Viljelykasveista tärkeimmät ovat vehnä, ohra ja kaura sekä peruna. Vuoriteollisuus tuottaa mm. kuparia, kivihiiltä, molybdeenia, tinaa, fosfaatteja ja kultaa.
Tänä päivänä suuressa ja harvaan asutussa maassa elää 2,9 miljoonaa ihmistä, joista 4/5 on mongoleiden itäiseen haaraan kuuluvia ja mongolian kieltä puhuvia khalkhoja. Suurempi mongoliasutus löytyy Sisä-Mongoliasta, joka kuuluu Kiinalle. Haukkametsästyksestä tunnetut islaminuskoiset kazakit asuvat Gobin autiomaan luoteiskolkassa.
Aron asumus on jurtta
Jokainen osaa kuvitella tyypillisen Mongolian maiseman mielessään: vihreää, lempeästi kumpuilevaa aroa silmänkantamattomiin ja yllä sininen taivas. Siellä täällä suuri hevos- tai lammaslauma, savu nousemassa pyöreän huopajurtan kamiinasta. Näitä maisemia kohtaa varsinkin maan keskiylängöllä, jota suuret joet (muun muassa Selenga ja Orkhon) ja Khangaivuoret halkovat. Venäjän rajalle pohjoiseen mentäessä maisema muuttuu havumetsäksi ja etelässä puolestaan Gobin aavikoksi. Altain vuorijono kulkee maan lounaisosassa.
Luontomatkailijalle Mongolia tarjoaa uskomattoman paljon. Hiekkadyyneistä kosteikkoihin vaihtelevat maisemat ovat kotina omaperäiselle eläin- ja kasvimaailmalle. Täällä elivät jo suuret dinosaurukset aikalaisineen. Matkalla Hustain Nuruun kansallispuistossa voi nähdä vilauksen villeistä przewalskinhevosista, takheista. Maailman ainoat takhipopulaatiot elävät Mongoliassa. Muita harvinaisia eläimiä ovat muun muassa lumileopardi, villikameli, aasialainen villiaasi (khulan), saiga-antilooppi ja soopeli. Varmempia ”bongauksia” ovat lukuisat linnut, esimerkiksi suuret kotkat ja haukat, sekä koloonsa kiireesti puikahtavat murmelit.
Mongolian asukkaiden elämäntapa on vielä varsin nomadinen. Jurtta on helppo pakata kasaan ja pystyttää uudelleen keskisalon ja kattokehikon varaan. Miesten puoli on ovesta katsoen vasemmalla, naisten ja lasten oikealla. Keskellä oleva kamiina – myös muinaisille mongoleille pyhä tulen säilyttäjä ja ylläpitäjä – on asumuksen sydän. Alttarikaapin päällä olivat samanistisella ajalla perhettä suojelevat jumalhahmot, nyt useimmiten dalai-laman kuva. Vieraanvarainen emäntä tarjoaa tammanmaidosta käytettyä airakkia, jota lähes sata vuotta sitten alueella liikkuneet suomalaiset tutkimusmatkailijat Sakari Pälsi ja G.J. Ramstedt kutsuivat kumissiksi. Isäntä saattaa viihdyttää vieraitaan hevosenpääviulun soitolla ja erikoiselta kuulostavalla kurkkulaululla.
Olympian matkalla Mongoliassa majoitumme 2 tai 1 yhden hengen deluxe-tasoisissa jurtissa yhteensä neljä yötä. Jurtissa on puulattia, pöytä, erilliset sängyt sekä oma wc ja suihku. Jurtan lämmitys toimii keskellä olevalla kaminalla.
Uusi ja vanha pääkaupunki – Ulan Bator ja Karakorum
Ulan Bator tarkoittaa punaista sankaria. Kaupunki sai uuden nimen Urga-nimen tilalle maan julistauduttua kansantasavallaksi vuonna 1924. Ensivaikutelma Tuuljoen rannalla sijaitsevasta Ulan Batorista on hämmentävä: sosialismin aikana rakennettujen betonitalojen välistä vilkkuvat jurtat ja nykyaikaiset pilvenpiirtäjät. Maan suurin toimiva luostari Gandantegchinlen on lamalaisen uskonnon keskus ja maan merkittävin pyhiinvaelluskohde.
Heinäkuun puolenvälin paikkeilla Ulan Batorissa järjestetään naadam-festivaalit, jonka aikana kaanien sotureiden jälkeläiset voivat kilpailla keskenään painissa, jousiammunnassa ja hevoskilpailuissa. Näistä kahteen jälkimmäiseen lajiin myös naiset voivat osallistua.
Itse suuri Tsingis-kaani perusti Karakorumin sotilaidensa leiriksi vuonna 1220. Hedelmällinen Orkhonjoen laakso takasi miehille ja hevosille runsaasti ravintoa. Kaanin poika Ögedei teki leiristä merkittävän kaupan keskuksen, jossa muun muassa eri uskontokuntien pyhäköt toimivat rinta rinnan. Kiinalaiset polttivat Karakorumin 1400-luvun loppupuolella niin perusteellisesti, että vain kaksi kivistä kilpikonnaa on jäänyt muistuttamaan paikasta, missä maailman suurimman imperiumin pääkaupunki kerran sijaitsi.
Kun lamalainen buddhalaisuus 1500-luvun loppupuolella asettui pysyvästi Mongoliaan, sen keskukseksi rakennettiin entisen Karakorumin raunioille Erdene Zuun luostari. Lamalaisuuden kukoistuksen aikoina valkoisten muurien suojissa palveli yli tuhat munkkia. 1930-luvun poliittiset puhdistukset melkein pyyhkäisivät luostarin ja sen palvelijat mennessään: vain neljä yli 60 temppelistä jäi pystyyn. Tänä päivänä Erdene Zuu kuitenkin toimii taas luostarina.
