GALÁPAGOSSAARET - luontomatkailijan pyhiinvaelluskohde
Yli kolme miljoonaa vuotta sitten tulivuorenpurkaukset nostivat Tyynestämerestä Ecuadorin rannikolla (970 km mantereesta) esiin saariryhmän, jota espanjalaiset alkoivat kutsua saaren huomiota herättävimpien asukkaiden mukaan nimellä Islas Galápagos eli Norsukilpikonnien saaret. Ohitse purjehtivat ja valaanpyynnissä olevat laivat lastasivat ruumat täyteen näitä yli kaksisataakiloisia, lähes kaksimetrisiä jättiläisiä: kun ruokavarasto pysyi hengissä puolitoista vuottakin ilman vettä ja ravintoa, saattoi sen varassa lähteä pitkille purjehduksille. Monituhatpäinen kilpikonnapopulaatio pieneni valtavaa vauhtia.
Galapagossaarilla ei ole koskaan ollut maayhteyttä mantereeseen ja siellä asuvat eläinlajit ovat tulleet aikanaan joko ajelehtimalla tai lentäen lähes tuhannen kilometrin matkan. Petoeläimiä saarille ei ole tullut. Kun kuuluisa luonnontieteilijä Charles Darwin vuonna 1830 kävi saarilla, hänen huomionsa kiinnittyi eroihin eri saarten peippolajien välillä: toisilla oli komea nokka, joka oli omiaan hankalien pähkinöiden halkomisessa, toiset taas nappasivat pienellä nokalla parhaiten hyönteisiä, muutamat käyttivät kaktuksenpiikkiä hyönteisten kaivelemiseen. Todennäköisesti samasta, mantereelta tulleesta ”alkupeiposta” oli erilaisissa olosuhteissa kehittynyt ominaisuuksiltaan parhaiten juuri tuohon uuteen asuinpaikkaan sopeutuvia.
Darwin oivalsi, että eliölajeissa on luontaista muuntelua ja että yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä mitä ympäristö pystyy ylläpitämään, jolloin nämä jälkeläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan ja parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet yksilöt jäävät eloon: näin laji muuttuu. Darwin vertasi saarten peippomuunnoksia Englannin lintuihin ja totesi, että näitä muunnoksia vastasi Englannissa useita kokonaan eri lintulajeja. Paitsi peipot, myös muut yhdeksäntoista eri saaren eläimet olivat osoituksena tällaisesta uusien lajien ja rotujen synnystä eli evoluutiosta. Sitä koskevan teoriansa Darwin esitteli teoksessaan ’Lajien synty’ vuonna 1859. Saarilla on hänen nimeään kantava luonnontieteellinen tutkimuslaitos ja luontokeskus.
Galápagossaarten lintumaailman värikkäitä erikoisuuksia ovat sini- ja punajalkasuulat
Peippojen ja suulien ohella Galápagossaarten linnustosta löytyy muun muassa albatrosseja, kaapparilintuja, pelikaaneja, lokkeja ja oma pingviinilajinsa sekä lentokyvytön merimetsojen joukko, jonka jäsenet uivat ja sukeltavat loistavasti. Niiden ei ole tarvinnut säilyttää lentokykyään, koska saarilla ei ole luontaisia vihollisia.
Näemme myös kilpikonnia ja iguaaneja...
Ainutlaatuisten norsukilpikonnien lisäksi Galápagoksella on monia muita kilpikonnarotuja. Tutkijat pystyvät sanomaan heti kilpikonnan kilven nähdessään, miltä saarelta eläin on peräisin – ne ovat kuin tarkkoja karttoja saarten luontoon perehtyneelle. Matelijoista kannattaa mainita kaksi iguaanilajia (nimitetään myös leguaaneiksi): maa- ja meri-iguaanit. Suurimmat maaiguaanit kasvavat 1,2 metrin mittaisiksi ja syövät kaktuksia. Meri-iguaanit viihtyvät vedessä päinvastoin kuin sukulaisensa. Terävillä kynsillään ne tarraavat kiviin jopa yhdeksän metrin syvyydessä ja syövät levää ja muuta meren kasvustoa. Ne voivat myös juoda merivettä. Suola poistuu elimistöstä sierainten kautta pärskimällä.
sekä merileijonia, valaita, pyöriäisiä...
Saaren musta, vulkaanisperäinen hiekka houkuttelee myös muita meressä asuvia. Merileijonat ja hylkeet nousevat rannalle lisääntymään. Tyynenmeren viileissä merivirtauksissa sen sijaan viihtyvät erilaiset valaat, pyöriäiset ja hait, muun muassa vasarahai. Taskurapuja ja muita lukemattomia äyriäislajeja vilistää pitkin hietikkoa.
ja muistamme luonnon ainutlaatuisuuden
Galapagossaarten eläimillä ei ole luonnollisia vihollisia, mutta jo 400 vuotta ihminen on uhannut monin eri tavoin saarten ainutlaatuista eläinpopulaatiota: metsästämällä, tuomalla mantereelta omia eläimiään, saastuttamalla ja roskaamalla. Lähes koko saarten alue on tänä päivänä kansallispuistoa ja saarelle tuleville matkustajille tehdään selväksi ne reitit ja tavat, joilla alueella voi liikkua. Yleensä sukkuloidaan saarelta toiselle ja liikutaan merkittyjä reittejä pitkin paikallisten luonnontuntijoiden opastuksella. Pidätämme oikeuden muuttaa tarvittaessa matka- ja risteilyohjelmaa viranomaisten, Galápagosin kansallispuiston johdon tai risteilyjärjestäjän antamien määräysten ja ohjeiden vuoksi. Risteilyn ohjelmaan ja kohteisiin voivat vaikuttaa myös sääolosuhteet, kausivaihtelut, turvallisuustekijät ym. vastaavat seikat.
