Yleistä Madagaskarista
Kun katselee karttaa, mieltää Madagaskarin helposti osaksi Afrikkaa. Saari erosi Afrikasta lähes 50 miljoonaa vuotta sitten, mutta vain 300 kilometriä erottaa sen mantereesta. Eristyneisyys on mahdollistanut erilaisten kasvi- ja eläinlajien ainutlaatuisen kehityksen: jopa 80 prosenttia yli 10 000 kasvilajista ja vielä suurempi prosenttiosuus eläimistä on kotoperäisiä. Eristyneisyyden ansiosta Madagaskarista on kehittynyt todellinen luontoparatiisi. Jos taas unohtaa kartan ja katselee ihmiskasvoja pääkaupungin Antananarivon kaduilla, voi kuvitella tulleensa Aasiaan tai Eurooppaan. Asukkaat korostavat mielellään juuri aasialaista alkuperäänsä. Varhaisimmat asukkaat lienevät tulleen Malaijin saaristosta jo ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. Myöhemmin väkeä saapui sekä Afrikasta että Arabiasta mutta siirtomaavalloittajien mukana myös Euroopasta, Hollannista, Englannista ja erityisesti Ranskasta. Saarella on kaksi virallista kieltä, entisen siirtomaaisännän mukana tullut ranska ja malaijilais-polyneesialaiseen kieliryhmään kuuluva malagassi, jolla nimellä kutsutaan myös tämän yli 20-miljoonaisen saaren asukkaita. Madagaskar on maailman köyhimpiä maita. Kansalaisista kolme neljäsosaa saa elantonsa maanviljelyksestä: riisiä, maissia, perunaa, vaniljaa, sisalia, puuvillaa ja pippuria.
Illansuussa kuljemme äänettömästi taskulamppujen valossa tarkkailemassa puustoa ja etsimässä pieniä kiiltäviä silmäpareja, jotka kuuluvat useimmiten makeille
Madagaskarin matkalla pääsee tutustumaan eristyksen muovaamaan luontoparatiisiin. Matkat luonnonsuojelualueelta toiselle ja pienten kaupunkien ja kylien välillä sujuvat joskus varsin vaatimattomia teitä bussilla huristellen. Madagaskarin itäosan kostealla sademetsäalueella sijaitsevan Andasiben kansallispuiston kuuluisimmat asukkaat ovat suurikokoiset mustavalkoiset indrimakit. Ne tunnistaa erikoisesta aamuvarhaisella kaikuvasta kummitteluääntelystä. Suurin osa Madagaskarin noin kaksi kertaa Suomen kokoisesta saaresta on puolitoista kilometriä korkeaa keskusylänköä. Länsipuoli on vehreää alankoa. Ranomafanan kansallispuiston suojissa elää 12 makilajia, muun muassa kultabokombali, villaindri ja leveäkuonobokombali. Alueelta löytyy myös kameleonttien omaperäisiä populaatioita. Ihmiset ovat tänä päivänä osa onnistunutta luonnon suojelua. Ranomafanan puiston alueella aiemmin asuneet ihmiset on sijoitettu lähikyliin ja heille on annettu koulutusta maanviljelyksessä ja metsänhoidossa ja suomalaisoppia hunajan tuotannossa. Ambositran vuoristoisen pikkukaupungin lähistöllä asustavan fimaniry-heimon jäsenet taas ovat taidokkaita puun käsittelijöitä. Heitä on ohjastettu tuomaan käsityötaitonsa tuotteita erityisesti matkailijoiden saataville. Lounaisosassa sijaitseva Isalon kansallispuisto esittelee sekin omat makinsa, kuten lakkisifakan, punavatsamakin ja rengashäntämakin. Isalon luonnolle ovat ominaisia kuivat ruohotasanteet, hiekkakiviharjanteet ja kanjonit, joita tuuli ja vesi ovat kaivaneet vuosituhansien ajan. Kanjonien pohjalla virtaa pieniä puroja, ja siksi siellä kasvaa kosteutta vaativia kasveja, kuten palmuja ja saniaisia.
Sademetsiä, rannikkoa ja kaupunkeja
Lounaisrannikko tarjoaa matkailijalle kauniita Ifatyn kaltaisia hiekkarantoja lomakohteineen ja Toliaran satamakaupungin kaltaisia pysähdyspaikkoja. Täällä sijaitsevat myös safiireilla vaurastuneet jalokivikylät, joiden pikkukojuissa muhkeat setelitukot ja kivet vaihtavat omistajaa. Kasvimaailman erikoisuuksiin kuuluvat Ifatyssa kaktuksia muistuttavat piikkipuut, jotka saattavat nousta 20 metriä korkeiksi. Madagaskarin saaren ainutlaatuinen luonto on erityisen haavoittuva jopa rannikoita myöten, sillä turhan paljon esimerkiksi itärannikon koralleita on kerätty matkamuistoiksi.
Pääkaupunki Antananarivo on ollut suurimman etnisen ryhmän, merinojen, keskuspaikka jo neljänsadan vuoden ajan. Kaupunki on rakennettu kahdelletoista kukkulalle. Se on viehättävä kapeine katuineen ja hallitsijoiden palatseineen. Monilla Madagaskarin kaupungeilla on oma erityinen ilmeensä. Antsirabe on tunnettu ”pousse-pousse” -rikšoistaan ja Fianarantsoa monista oppilaitoksistaan, erityisesti katolisista kouluistaan. Myös sveitsiläisten tuoma viininviljelytaito kukoistaa Fianarantsoan ympäristössä.
