Yleistä Kiinasta
Kiinan kansantasavalta, muinainen Keskustan valtakunta, on lähes Euroopan kokoinen maa. Tyynimeri huuhtelee sen rannikkoa idässä. Lännessä ja pohjoisessa kohoaa Himalaja, ”maailman katto” ja siellä ovat myös Tiibet sekä pelätyt Gobin ja Takla Makanin autiomaat. Sisä-Mongolian ylätasangolta laskeudutaan kohti itää hedelmällisiin Jangtsen ja Keltaisenjoen jokilaaksoihin ja Lössiylängölle; nämä ovat hyvää viljelymaata. Suuressa maassa on kuiva mannerilmasto ja vain Jangtsen eteläpuolella vallitsee subtrooppinen ilmanala, jossa riisi kasvaa.
Kiinassa on enemmän asukkaita kuin missään muussa maailman maassa, yhteensä runsaat 1,3 miljardia ihmistä. Väkilukua on jo vuosien ajan pidetty kurissa yhden lapsen politiikalla, joka nyt on kuitenkin kumottu. Etnisesti maa on varsin yhtenäinen kun yli 90 % ihmisistä kuuluu ns. han-kansalaisiin.
Kiinan historiaa tunnetaan yli 3500 vuoden takaa. Jokilaaksojen liepeille kasvaneissa dynastioissa keksittiin niin pronssinvalutaito kuin piktogrammeihin pohjautuva kirjoitusjärjestelmäkin. Kiinalaiset uskonnot kungfutselaisuus ja taolaisuus syntyivät ennen ajanlaskumme alkua ja pian myös buddhalaisuus levisi Intiasta kaikkialle Kiinaan. Valtakunnaksi alueen pikkuvaltiot yhdisti vuonna 221 eaa Qin Shi Huangdi, jonka haudantakaista tuhansien terrakottasotilaiden armeijaa pääsee ihailemaan Xi'anissa. Täältä, muinaisesta Chang'anista, alkoi myös Silkkitie, legendaarinen kauppareitti Eurooppaan. Kiinan puolella Silkkitien varrelle jäävät Dunhuangin buddhalaiset kallioluolat, Turfanin viinirypäleitä ja ruusuja kukkiva keidas, Ürümqin miljoonakaupunki ja uiguureiden ja muiden islaminuskoisten vähemmistöjen, tadzikkien, uzbekkien, kirgiisien ja kazakeiden, kansoittama Kashgar.
Keisari Qin rakennutti valtakuntansa pohjoisrajalle suojavallituksen, ensimmäisen Kiinan muurin. Se muuri, jota pääsemme tänä päivänä ihailemaan Pekingin lähistöllä, on peräisin 1400–1500-luvuilta. Monet vanhat dynastiat, hallitsijasuvut, asuivat suurten jokien laaksossa, kuten Rooman valtakunnan aikoina hallinnut Han tai Silkkitien kulttuurisuku Tang. Mutta mongolien Kublai-kaanin maailmanvalloitus, joka kosketti myös Keskustan valtakuntaa, sai kiinalaiset muuttamaan pääkaupunkinsa pohjoiseen Pekingiin. Keisarivallan ajoista kertovat muurin ohella hallinto- ja asuinpalatsiksi rakennettu Kielletty kaupunki ja kaunis Kesäpalatsin alue sekä monet temppelit ja alttarit. Puhemies Maon ja kansantasavallan aikakausi alkoi vuonna 1949 Taivaallisen rauhan aukion rakentamisella.
Muuttuvat suurkaupungit ja muu Kiina
Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa Peking on muuttunut polkupyörien ja kapeiden hutongien kaupungista moderniksi metropoliksi. Samanlainen muutos on tapahtunut myös Shanghaissa, ”Idän Pariisissa”, jonne Pekingistä pääsee nopeasti maan ripeästi kasvavan luotijunaverkon avulla. Bundin rantakatu kertoo Shanghain eurooppalaisesta historiasta, Huangpujoen toisella rannalla Pudongin futuristiset pilvenpiirtäjät ovat jo ultramodernia wau-arkkitehtuuria.
Suurkaupunkien vastapainoksi voi etsiä menneen maailman tunnelmaa historiallisesta Kiinasta, sen leppoisista Wuzhenin kaltaisista Keisarinkanavan pikkukaupungeista tai Pingyaon kapeilta paperilyhtyjen valaisemilta kujilta. Voi kulkea matkailevien keisareiden jalanjäljissä ihailemaan Hangzhoun Länsijärveä ja nauttimaan Kiinan arvostetuinta teetä sen rannan paviljongeissa tai suunnata lumoavaan Lounais-Kiinaan Lijiangin kuvankauniiseen pikkukaupunkiin ja etsimään legendaarista Shangri-Lata Yunnanista, jonka mäntymetsissä ja luostareissa vallitsee jo varsin tiibetiläinen tunnelma. Itse Tiibet ja sen pääkaupunki, lamalaisuuden hengellinen keskus Lhasa sijaitsevat korkealla, Lhasa noin 3600 metrin korkeudessa. Vanhat karavaanitiet kuljettavat rukousmyllyä pyörittävää pyhiinvaeltajaa luostarista luostariin. Ainutlaatuiseksi elämykseksi muodostuu myös junamatka Tiibetin ylängöltä Xi'aniin maailman korkeimmalla kulkevaa rautatietä pitkin – matkaa kertyy lähes 3000 kilometriä.
Kiinalaiset runoilijat ja maalarit ovat rakastaneet Etelä-Kiinaa, sen sokeritoppavuoria, niiden välissä kiemurtelevaa Li-jokea ja syvänvihreitä riisiterasseja, ”lohikäärmeen selkärankaa”. Guilinin lähistöllä asuu joukko värikkäitä etnisiä vähemmistökansoja, esimerkiksi komeisiin hopeakruunuihin sonnustautuneet miaot.
Hongkong palautui Iso-Britannialta Kiinalle vuonna 1997. Pienestä kalastajakylästä on tullut idän vilkas liikekeskus, jonka pilvenpiirtäjämetsikkö leviää Hongkongin saaren ja Kowloonin lisäksi myös New Territories-alueelle ja kasvaa koko ajan ylöspäin. Vapaakauppa-alue on ollut Kiinalle oiva esimerkki markkinatalousjärjestelmästä.
