Lähde matkalle kiehtovaan Malesiaan. Tutustut pääkaupunki Kuala Lumpuriin sekä Borneon ainutlaatuiseen luontoon, näet orangit ja nenäapinat. Liikumme pitkähäntäveneillä jokia pitkin ja teemme lyhyitä patikointeja kansallispuistojen vaihtelevissa maisemissa. Matkalla mukana suomalainen matkanjohtajamme.
Olympian matkoille lähdetään yhä uudelleen. Asiakasarvosteluidemme keskiarvo on viiden tähden asteikolla 4,4.
Malesian matkat tarjoavat monipuolista nähtävää ja koettavaa. Malesia tunnetaan hienohiekkaisista rannoistaan (mm. Langkawi ja Penang) mutta myös luontomatkakohteena (Borneon sademetsät ja orangit), vuoristovaelluskohteena (Kinabalu Borneolla) ja kaupunkilomakohteena (Kuala Lumpur).
Suomen kokoinen Malesia koostuu kahdesta osasta. Valtaosa väestöstä asuu Länsi-Malesiassa eli Malakan niemimaan eteläosassa. Itä-Malesian muodostavat Borneon saaren pohjoisosan kaksi maakuntaa, Sabah ja Sarawak. Malesian naapureina Borneolla ovat Sarawakin sisälle jäävä Brunein sulttaanikunta ja Indonesialle kuuluva Kalimantan. Malakan niemimaan vuoristoketju jatkuu Borneolle saakka, jossa Kinabalun huippu kohoaa neljän kilometrin korkeuteen. Kinabalun alue rauhoitettiin kansallispuistoksi jo 1960-luvulla.
Olympian matka Malesiassa suuntautuu Borneolle, jossa nautit luontoelämyksistä ja patikoinnista. Tutustumme orankikeskuksessa näihin ketteriin eläimiin, liikumme jokia pitkin pitkähäntäveneillä ja majoitumme sademetsässä tutustuen Iban-alkuperäisheimon kulttuuriin. Gunung Mulun kansallispuistossa patikoimme sademetsässä ja tutustumme uskomattomiin luoliin. Matkalla tutustumme myös Kuala Lumpuriin sekä Brunein sulttaanikuntaan, matkan päätämme Singaporen viehättävässä ilmapiirissä.
Kukoistava Kuala Lumpur, menneisyyttään muisteleva Malakka
Monet maailman suurista kaupungeista ovat syntyneet kaivosten kumppaneiksi. Kuala Lumpurin miljoonakaupunkia olisi tuskin olemassa ilman Kelang- ja Gombakjokien yhtymäkohdasta löydettyä tinaa. Malarian vaivaamalle maankolkalle sata vuotta sitten annettu nimi oli totuudenmukainen: Kuala Lumpur tarkoittaa ’mutaista risteystä’. Tämän päivän KL, kuten sitä yleisesti kutsutaan, on monien uskontojen ja kansallisuuksien kirjava sulatusuuni. Silmiin osuvat lukuisat moskeijat, mutta yhtä usein myös kiinan- ja tamilinkielisten kauppojen ja virastojen kyltit. Eurooppalaiset liikemiehet kiirehtivät työhön siirtomaatyylisten virastojen uumeniin. Kuala Lumpur on pilvenpiirtäjineen moderni liike-elämän keskus, jonka yleisilme on yllättävän vehreä ja jopa pikkukaupunkimainen alueen suojaksi jätettyjen puistojen ansiosta. KL:n tuntomerkki ovat vuonna 1998 valmistuneet Petronasin kaksoistornit, jotka pitivät kauan maailman korkeimman rakennuksen ennätystä (452 m) hallussaan. Kaupungin sydän löytyy kuitenkin Merdeka-aukiolta. Sitä ympäröivät siirtomaavallan aikaiset rakennukset ja Malesian tärkeimmät moskeijat. Lähellä on kuhiseva Chinatownin kauppa-alue. Malesia on ollut edullinen ostosmaa. Formulahulluille suomalaisille Kuala Lumpur on tuttu myös kaupungin lähellä sijaitsevasta Sepangin kansainvälisestä radasta, jossa ajettiin Malesia GP vuoteen 2017 saakka.
Maailmankauppaa kerran komeasti kontrolloinut Malakan kaupunki on vetäytynyt muistelemaan suuruutensa aikoja. Monien kulttuurien sekoittuminen synnytti ns. salmikiinalaisen arkkitehtuurin, jonka mukaan rakennettuja terassitaloja ja temppeleitä on jäljellä Malakan vanhassakaupungissa. Alakerran kapeat ja yksinkertaiset kauppahuoneet leviävät toisessa kerroksessa eurooppalaisin ja aasialaisin symbolein koristelluiksi asuintiloiksi. Santiago-portti on ainoa portugalilaisista jäljelle jäänyt muisto. Keskusaukion kirkko ja kaupungintalo ovat puolestaan hollantilaisisännyyden ajalta.
Borneon ”pinokkioita”, orangeja ja muita metsien miehiä
Maailman kolmanneksi suurin saari Borneo on harvaan asuttu. Keskiosien jyrkät vuoret ja laitamien suoalueet sekä ajoittain vuolaasti tulvivat joet mutavyöryineen eivät ole houkutelleet maata viljelevää väkeä. Pysyvä asutus on keskittynyt rannikon vanhojen kauppasatamien (esimerkiksi Kuchingin) ympärille. Intian ja Kiinan välisellä merireitillä Borneon lahdet tarjoavat suojaa monsuunimyrskyjen riehuessa. Maan keskiosat eivät kuitenkaan ole asumattomia, sillä saarella asuu monia pieniä etnisiä ryhmiä. Parhaiten tunnetaan ”longhouseissa” (yhteistalot tai pitkätalot) asuvat pääkallonmetsästäjät ibanit ja dayakit, höyhen- ja helmikoristeita suosivat isokokoiset ja vaaleat kayanit, Filippiineiltä kotoisin olevat kadazanit sekä metsästäjä-keräilijöihin kuuluvat, taitavia ruokopunoksia tekevät penanit.
Toisenlaisen ”metsien miehen” voi tavata Semenggohin orankikeskuksessa, jossa orvoiksi jääneitä tai muuten pelastettuja orankeja kuntoutetaan viidakkokelpoisiksi. Luonnonoloissa tätä arkaa ja uhanalaista eläintä on vaikea nähdä, saati tutkia.
Borneo on todellinen luonnon aarreaitta. Siellä elää kuusi prosenttia maailman kaikista eliölajeista. Saarelta on löydetty satoja uusia lajeja vielä nyt viimeistenkin vuosikymmenten aikana. Useimmat näistä ovat kasveja, kuten orkideoja, mutta uusia nisäkkäitäkin kätkeytyy sademetsän tiheään kasvustoon. Yksi kiinnostavimmista kansallispuistoista on Sarawakin osavaltiossa sijaitseva Bako, jossa voi tavata todellisen ”Borneon Pinokkion”, nenäapinan (proboscis), joka ei ainakaan klyyvarin suhteen jää häpeään puisen nukkekaimansa rinnalla. Pienellä alueella elävä nenäapina on erittäin uhanalainen eivätkä sitä kykene pelastamaan edes eläintarhat, sillä jokirantojen kasvatit kuolevat suurin joukoin vankeuteen joutuessaan. Toisenlaisia maisemia näemme Gunung Mulun kansallispuiston kalkkikiviluolissa.
Malakansalmi on historian merkittävimpiä kauppa-alueita
Malaijit muuttivat Malakan niemimaalle Etelä-Kiinasta 2000 vuotta sitten ja ajoivat tieltään metsästäjä- ja keräilijäheimoja Borneon sademetsän syvyyksiin. Samoihin aikoihin sekä hindulaisuus että buddhalaisuus levisivät laajalti Kaakkois-Aasiaan. Se, joka kontrolloi Malakansalmea, kontrolloi koko Intianmeren kauppaa. Malakan niemimaa joutui 600-luvulla buddhalaisen merivallan, Sumatralta kotoisin olevan Shrivijayan haltuun. Shrivijayan merikontaktit sekä Kiinaan, Intiaan että kaukaiseen Persiaan olivat vilkkaat. Malaijit osoittautuivat taitaviksi merenkulkijoiksi, joiden tiedetään vieneen esimerkiksi kanelia Etelä-Kiinasta Afrikan rannikolle ja Punaisellemerelle saakka. Shrivijayan vallan heikettyä alue pirstoutui pieniksi ruhtinaskunniksi. Niistä vahvimmaksi kasvoi 1400-luvun lopussa syntynyt, ulkomaankaupan tulleilla ja veroilla rikastunut Malakka. Sillä oli tarjota varastotilaa kauppatavaroille ja suojaa salmen vilkkaan rahtiliikenteen houkuttelemia merirosvoja vastaan. Arabikauppiaat avasivat suoria merireittejä Persianlahdelta Tyynellemerelle. Intian- ja Kiinan yhteyksiensä avulla he seurasivat matematiikan, lääketieteen ja tähtitieteen viimeisintä kehitystä ja oppivat valmistamaan paperia, ruutia, keramiikkaa ja silkkiä. Samalla he välittivät eurooppalaista filosofiaa ja tieteen saavutuksia Aasiaan. Heidän omista vientiartikkeleistaan islam osoittautui tuottoisimmaksi. Malakan pienet sulttaanikunnat muuttuivat toinen toisensa perään muslimienemmistöisiksi.
Eurooppalaisten siirtomaaisäntien kiinnostus Malakansalmeen syntyi 1500-luvulla. Maustesaarten läheisyys houkutteli paikalle ensin portugalilaiset ja heidän jälkeensä hollantilaiset. Vanhan mantereen sodissa heikentyneet hollantilaiset joutuivat kuitenkin luovuttamaan alueita briteille, jotka etsiskelivät sopivia satamia Kiinan kauppansa tukikohdiksi. Malakan lisäksi sellaisiksi valikoituivat Singapore ja länsirannikolta Penang. Yhdessä nämä kolme aluetta muodostivat Salmisiirtokuntien hallinnollisen kokonaisuuden.
Malakan niemimaalta oli löydetty suuria määriä tinaa, ja maailman autoteollisuuden kasvu lisäsi myös kumin kysyntää. Molemmat raaka-aineet olivat brittien käsissä. He rohkaisivat kiinalaisten siirtotyöläisten ja kauppiaiden muuttoa alueelle. Intiasta suurempien voittojen perästä Salmisiirtokuntiin muuttaneet englantilaiset toivat tullessaan intialaiset työntekijänsä. Siirtolaispolitiikka näkyy vielä nytkin nyky-Malesian väestörakenteessa: alempaan keskiluokkaan kuuluvia ja maata viljeleviä islaminuskoisia malaijeja on noin 60 %, elinkeinoelämän johdossa olevia buddhalaisia kiinalaisia noin 30 %.
Britit sovelsivat erilaisia koulutusjärjestelmiä eri etnisiin ryhmiin. Malaijisulttaanien lapset vietiin Englannin hienoimpiin oppilaitoksiin, mutta maata viljelevä luokka ei saanut osakseen minkäänlaista koulutusta. Toisaalta sulttaaneilla oli todellista valtaa vain omien sulttaanikuntiensa sisäisissä asioissa. Pikkuhallitsijoiden keskinäiset kärhämät estivät yhtenäisen vastarinnan syntymisen brittejä vastaan. Malesian perintö on monesta eri kulttuurista lähtöisin oleva väestö, joka on jo kauan ollut tietoisesti jaettu sosiaalisesti ja taloudellisesti eriarvoisiin asemiin.
Toisessa maailmansodassa Japani valtasi muun Kaakkois-Aasian ohella myös Malakan niemimaan. Sodan jälkeen malaijilainen kansallisliike vaati itsenäisyyttä, mutta ajatus oli lähes kaikki siirtomaansa menettäneelle Britannialle vaikea. Pienet sulttaanikunnat ja Salmisiirtokunnat yhdistyivät brittien kontrolloimaksi Malaijan liittovaltioksi vuonna 1948. Lopullinen itsenäisyys riitaisessa maassa vahvistui vasta vuonna 1957. Kuusi vuotta myöhemmin Malesiaksi nimensä muuttaneeseen valtioon liittyivät vielä Sabahin ja Sarawakin maakunnat Borneolta sekä Singapore, joka kuitenkin erosi jo vuonna 1965. Malesiaan vakiintui mielenkiintoinen hallintomalli, jossa poliittinen valta on pääministerillä, mutta vaalimonarkkisen liittovaltion päämiehen tehtäviä hoitavat sulttaanikuntien hallitsijat (rajat) viisi vuotta kerrallaan. Malaijeille sulttaani-instituutio on tae siitä, että perinteet pysyvät voimissaan.