Yleistä Turkista
TURKKI – OTTOMAANIEN PERILLINEN KATSELEE KOHTI LÄNTTÄ
Raamatun tapahtumapaikkoja voi Turkin alueelta jäljittää Aatamin ja Eevan ajoista asti: eräät tutkijat sijoittavat Edenin paratiisin Anatoliaan. Nooan arkin pysäyttänyt Ararat on osa Turkkia, samoin muinainen Kaldean Ur, profeetta Abrahamin kotiseutu. Myös Neitsyt Marian sanotaan asettuneen vanhuuden päivikseen lähelle Efesosta ja vielä tänäänkin tuhannet ja taas tuhannet pyhiinvaeltajat ja matkailijat haluavat nähdä hänen oletetun kotipaikkansa, vaatimattoman majan tuoksuvan pinjametsikön keskellä. Apostoli Paavalin koti oli Välimeren rannalla Tarsoksessa. Hän kuitenkin liikkui kristinuskoa levittäessään ympäri Vähää-Aasiaa, perusti seurakuntia ja opetti sekä ohjasi näitä Uudesta testamentista tutuilla kirjeillä. Juuri Välimeren rannan kylistä ja kaupungeista kristinusko alkoi levitä kaikkialle maailmaan. Välimeren upeilta hiekkarannoilta on kotoisin myös Pyhä Nikolaos, Santa Clausin eli meidän joulupukkimme kristillinen vastine, joka Myran kaupungin piispana tuli kuuluisaksi anteliaisuudestaan ja halustaan auttaa vähäosaisia.
Bysantin kristityt keisarit väistyivät islaminuskoisten ottomaanisulttaanien tieltä
Nykyisen Turkin alueella on syntynyt ja sortunut monia suuria valtakuntia. Maailman tiettävästi vanhin kaupunkiasutus 8500 vuoden takaa on Catal Hüyükista. Heettiläisten imperiumia hallittiin pääkaupungista Hattuşaşista 3500 vuotta sitten. Raudan valmistuksen oivallisesti hallinneet heetit rakensivat hevosten vetämiä taisteluvaunuja, joilla käytiin menestyksekästä sotaa Egyptin faraoitakin vastaan. Mahtava Urartun kuningaskunta kukoisti Itä-Anatoliassa Vanjärven ympäristössä 1200-luvulla eaa. ja alisti valtaansa suuria alueita Kaukasuksen vaikutuspiirissä. Turkin alue oli myös osa persialaisten ja myöhemmin nämä kukistaneen Aleksanteri Suuren maailmanvaltaa.
Bysantin juuret ovat Rooman valtakunnan hajoamisessa. Vuonna 330 Itä-Rooman pääkaupungiksi tuli Bosporin rannalle Byzantionin pikkukaupunkiin perustettu ja sieltä leviämään lähtenyt Konstantinopoli, keisari Konstantinuksen kaupunki, kulttuuriltaan kreikkalainen ja uskonnoltaan kristitty. Bysantin imperiumi kukoisti yli tuhat vuotta ja sen alue ulottui Iranista Pohjois-Afrikkaan ja syvälle Eurooppaan. Konstantinopoli oli miljoonakaupunki, kaupan ja kulttuurin keskus, jonka elämää ja vaiheita kirjailija Mika Waltari kuvaa mm. historiallisessa romaanissaan Mikael Karvajalka.
Keisarit rakennuttivat kaupunkiin loistavia kirkkoja, palatseja, vesijohtojärjestelmiä ja vahvoja muureja. Siellä kokoontuivat tiedemiehet ja uskonoppineet, ja käsityöläiset loivat kauniita ikoneja, kaiverruksia ja kivitöitä. Viimeisinä vuosinaan Bysantti oli kuitenkin varsin heikko valtakunta, jota muun muassa Konstantinopolin kautta kulkeneet toistuvat ristiretket heikensivät.
Turkin kieli ja islam asettuivat Vähään-Aasiaan vasta 1000-luvulla keskiaasialaisten seldžukien myötä. Nämä muuttivat bysanttilaisten naapureiksi Anatolian ylätasangon itäiselle laidalle, josta käsin suuntasivat tuhoisia iskuja kristittyjen alueelle. Mutta vasta toinen turkinsukuinen joukko, ottomaanit (myös: osmanit), kaatoi mahtavan Bysantin. Piiritetty Konstantinopoli antautui sulttaani Mehmet II:n joukoille toukokuussa 1453. Istanbuliksi nimensä muuttaneesta Konstantinopolista tuli yli kuudeksisadaksi vuodeksi ottomaanien pääkaupunki ja Kaakkois-Eurooppaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan saakka ulottuneen imperiumin keskus. Ottomaanisulttaanitkin rakensivat ja kaunistivat merkittävintä kaupunkiaan, ja Istanbul sai monta uutta moskeijaa ja palatsia heidän aikanaan. Hovien haaremit verisine perintökiistoineen ja juonittelevine eunukkeineen herättivät myös länsimaissa kiinnostusta salaperäiseen Orienttiin. Ottomaanihallitsijoista maineikkain on 1500-luvun alkupuolella elänyt Suleiman Suuri, jonka onnistui valloittaa Bagdad ja osia Unkarista pelättyjen janitsaarisotilaidensa avulla. Wienin kukistaminen sen sijaan ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut koskaan ja 1600-luvun lopusta lähtien ottomaanit menettivät alueen toisensa jälkeen. 1800-luvulla alettiin heikentynyttä valtakuntaa kutsua ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläiset ja ranskalaiset joukot miehittivät Istanbulin. Viimeinen sulttaani lähti maanpakoon, ottomaanien valtakunta lakkasi, mutta Turkin kansallisvaltio oli vasta syntymässä.
Moderni Turkki vaalii Atatürkin muistoa
”Euroopan sairaan miehen” alueille löytyi monta halukasta jakajaa ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä, mutta turkkilaisten onnistui koota joukkonsa ja ajaa miehittäjät maasta. Kansan omista riveistä, itsenäistä Turkin tasavaltaa kannattavien nuorturkkilaisten joukosta, nousi kansakunnalle uusi johtaja, Mustafa Kemal (1881–1938), joka myöhemmin sai kunnianimekseen Atatürk, kaikkien turkkilaisten isä. Hänen presidenttikaudellaan maa suuntautui vahvasti länteen. Valtio ja uskonto erotettiin toisistaan eikä islamista tehty valtionuskontoa, vaikka vielä nykyäänkin 98 % kaikista turkkilaisista on muslimeja, etupäässä sunneja. Atatürk halusi maasta keskusjohtoista, joten kaikki vähemmistöt piti sulauttaa valtaväestöön yhtenäisyyden nimessä. Koululaitos ja oikeuslaitos uudistettiin italialaisen käytännön mukaisesti. Moniavioisuus kiellettiin ja naiset saivat äänioikeuden. Länsimaiset aakkoset otettiin käyttöön. Kansalaisten oli myös otettava itselleen sukunimet. Miehet joutuivat luopumaan fetseistään, kun uusi hattulaki pakotti heidät hankkimaan länsimaisen päähineen. Naisia pyydettiin hylkäämään huivinsa ja huntunsa. Virallinen Turkki kääntyi Atatürkin aikana länteen, mutta maaseudun pienissä kylissä kaukana suurista kaupungeista elämä jatkui vanhaan tapaan – ja osittain jatkuu vieläkin.
Toisen maailmansodan jälkeistä historiaa ovat Turkissa rytmittäneet siviili- ja sotilashallitusten vaihtelut, liittyminen Natoon vuonna 1952, kahtia jaetun Kyproksen kysymys sekä keskustelu kurdien asemasta. Turkki on hakenut EU:n jäsenyyttä, mutta neuvottelut ovat sujuneet takellellen: EU:n jäsenvaltioissa monet tahot pitävät Turkkia enemmän aasialaisena kuin eurooppalaisena valtiona.
Vuoden 2014 presidentinvaalit voitti ennakkosuosikki ja vuodesta 2003 pääministerinä toiminut Recep Tayyip Erdoğan, Vuoden 2018 perustuslain uudistus lisäsi merkittävästi presidentin valtaa ja virkakausien pituutta sekä niiden määrää. Erdoğan voitti myös 2023 pidetyt presidentivaalit.
Eurooppa ja Aasia kohtaavat Turkissa
Myös maantieteellisesti Turkki yhdistää kahta maanosaa. Kapea Bosporinsalmi erottaa Euroopan puoleisen osan, Marmaran eli Itä-Traakian, Aasian puoleisesta Anatoliasta. Samalla se erottaa Mustanmeren ja Marmarameren toisistaan. Traakia on maan tärkein maatalous- ja teollisuusalue. Siellä viljellään vehnää, auringonkukkaa, sokerijuurikasta sekä oliiveja. Hedelmäpuut ja puuvilla kukoistavat lännessä Egeanmeren rannikolla ja etelässä Turkin Rivierana tunnetulla Välimeren rannalla. Molemmat alueet saavat kuitenkin merkittävimmät tulonsa matkailijoista, jotka viihtyvät Taurusvuorten pienissä kylissä ja lauhkeissa metsiköissä sekä Välimeren upeilla hiekkarannoilla. Tunnettuja lomakaupunkeja ovat esimerkiksi Alanya ja Antalia.
Anatolian ylätasanko on Turkin vilja-aitta. Tärkein viljelykasvi on durumvehnä. Maatalouden piirissä työskentelee edelleen kolmasosa kansalaisista, vaikka voimakas muuttoaalto suuntautuu maaseudulta kaupunkeihin. Maatalousalueet ovat laajentuneet keinokastelun ansiosta. Turkin valtavat Eufratin ja Tigrisin hyödyntämiseen tähtäävät vesiprojektit ovat kuitenkin herättäneet vastustusta naapurimaissa, jotka ovat riippuvaisia samojen jokien vedestä. Anatolian ylänkö ja varsinkin sen itäiset osat soveltuvat lampaiden, vuohien ja nautakarjan kasvatukseen. Luonnonolot saattavat erityisesti Itä-Anatoliassa olla varsin ankarat: kesäisin lämpötila nousee korkealle, mutta talvet ovat hyvin kylmät ja lumi tukkii kylien väliset tiet ja solat.
Ikiaikainen Istanbul ja moderni Ankara
Istanbul on maailman ainoa kahdessa maanosassa sijaitseva kaupunki. Istanbulin historialliset kaupunginosat sijaitsevat Kultaisen sarven kahta puolta. Tämän maailman täydellisimmäksi luonnonsatamaksi sanotun lahden yli pääsee onkimiesten kansoittamaa Galatan siltaa pitkin.
Istanbulissa sijaitsee bysantin kreikkalais-kristillisen aikakauden monumenteista merkittävin, 500-luvulla valmistunut Hagia Sofia eli Pyhän viisauden kirkko. Sen jäljellä olevat mosaiikit ovat Bysantin taiteen ainutlaatuisia helmiä. Kreikkalaiseen elämäntapaan kuului myös kokoontuminen seuraamaan hevosvaljakkojen kilpailuja Hippodromille. Eri vuosisadoilta peräisin olevat kaupunginmuurit ja akveduktit kertovat nekin Bysantin loiston ajoista.
Ottomaanien kauden kauneimmat muistomerkit ovat 1600-luvulla rakennettu, upein kaakelein koristeltu Sininen moskeija sekä sulttaanien asuin- ja hallintopalatsi Topkapi, joka oli yli 400 vuotta hallitsijoiden, haaremin naisten, eunukkien, hovin virkamiesten, sotilaiden ja suuren palveluskunnan kotina. Kun Topkapi sitten osoittautui liian pieneksi, aloitettiin vuonna 1843 Dolmabahcen palatsin rakentaminen eurooppalaiseen tyyliin. Tilaa tässä uudessa palatsissa oli lähes 300 huoneen verran eikä rakennusvaiheessa säästelty kultaa tai hopeaa.
Matkailija tavoittaa modernin Istanbulin ja sen elegantit kaupat Taksim-aukion varrelta, ellei sitten pidä enemmän tinkimisestä Kapali Carsin basaarin tuhansissa liikkeissä. Basaarikaupunginosasta löytyy myös viihtyisiä kahviloita vesipiipun polttelijoille ja ruokapaikkoja niille, jotka haluavat maistaa turkkilaisia herkkuja, vaikkapa lampaasta ja munakoisosta valmistettua imam bayildia, suomeksi ”Imaami pyörtyy”. Niin suussa sulavaa tämä imaamille tarjottu ruokalaji tarinan mukaan on ollut, että arvoisa uskonmies pyörtyä kupsahti silkasta ihastuksesta. Iltaisin matkailijaa kutsuvat monet itämaista vatsatanssia esittävät ravintolat ja kabareet. Kirjallisuuden nobelistin (2006) Orhan Pamukin teoksissa Istanbulin vanhat korttelit ja Bosporin rantojen kahvilat heräävät henkiin.
Ankara alkoi kasvaa vasta vuonna 1923, kun siitä tehtiin nuoren Turkin tasavallan pääkaupunki. Sitä ennen tämä Angoraksi kutsuttu kaupunki tunnettiin, kuten nimestä arvaa, ympäröivien tasankojen tuottamasta hienosta villasta. Tänään Ankara on väkimäärältään maan toiseksi suurin kaupunki Istanbulin jälkeen. Ankara on vaalinut maan isän Kemal Atatürkin muistoa rakentamalla hänelle mahtipontisen mausoleumin. Anatolian ylängön vanhoja valtakuntia esitellään Euroopan parhaimmaksi valitussa Anatolialaisen kulttuurin museossa.
Turkilla on monet kasvot
Turkin tarjoamia hienoja elämyksiä on kuumailmapallolento varhain aamulla Kappadokian vääntyneiden kivipaasien, ”keijukaisten savupiippujen”, yllä kymmenien muiden pallojen hiljaa humistessa ohitse. Kappadokian erikoinen maisema on syntynyt miljoonien vuosien kuluessa vulkaanisen toiminnan ja eroosion tuloksena. Pehmeään tuffikiveen on kaivettu satoja asuntoja, luolakirkkoja, luostareita ja erakkoluolia. Näissä Unescon suojelemissa kirkoissa nähdään myös hyvin säilyneitä seinämaalauksia.
Konya on suufilaista veljeskuntaa edustavien pyörivien dervissien keskuspaikka. Erikoinen hartauden harjoittamisen muoto syntyi 1200-luvulla runoilija Mevlana Rumin säkeiden innoittamana. Pitkiin valkoisiin asusteisiin ja korkeaan hattuun sonnustautuneet miehet pyörivät sema-rituaalissa hitaasti kieppuen ympäri samalla tavoin kuin koko universumi ja kaikki sen yksittäiset oliot pyörivät kaiken olevaisen ehdottoman keskipisteen eli Jumalan ympärillä.
