Yleistä Jordaniasta
Nuori valtio, jonka historia alkaa Mooseksesta
Jordanian nuori, vasta toisen maailmansodan jälkeen syntynyt valtio saattaa ylpeillä historialla, jonka alkuvaiheet voi johtaa kolmentuhannen viidensadan vuoden taakse Moosekseen ja hänen veljeensä
Aaroniin. Raamattu kuvaa Israelin kansan matkaa Egyptistä faraoiden ikeestä Siinain kautta ”luvattuun maahan”. Tällä matkalla Aaron kuoli ja hänet haudattiin erämaassa kohoavalle vuorelle. Aaroninvuoren aluetta on useita vuosia tutkittu myös suomalaisen arkeologin, professori Jaakko Frösenin johdolla. Kaivaukset ovat keskittyneet ajanlaskumme taitteen molemmin puolin alueella valtaa pitäneisiin nabatealaisiin, karavaaniteiden menestyksekkäisiin valvojiin ja Petran rakentajiin. Nabatealaisilta alueen herruus siirtyi roomalaisille ja 600-luvulta lähtien islaminuskoisille arabeille. Vuodesta 1518 alue kuului ottomaaniimperiumiin. Ensimmäisen maailmansodan loputtua ja turkkilaisvallan romahdettua Palestiina ja tuohon aikaan Transjordanian nimellä kulkenut Jordania annettiin Kansainliiton mandaattina Ison-Britannian hallintaan, Ranska sai Syyrian ja Libanonin. Brittien joukkoja ottomaaneja vastaan komensi kuuluisa soturi ja seikkailija Arabian Lawrence eli everstiluutnantti T.E. Lawrence, jonka elämästä David Lean ohjasi vuonna 1962 useita Oscareita voittaneen elämäkertaelokuvan. Britit perustivat Transjordanian emiraatin vuonna 1922. Se muuttui vuonna 1946 itsenäisyyden myötä Jordanian hašemiittiseksi (termi viittaa profeetta Muhammadin heimoon ja hänen varhaiseen esi-isäänsä) kuningaskunnaksi, jonka pitkäaikainen hallitsija kuningas Hussein II (vallassa 1952–99) aloitti maan varovaisen luotsaamisen demokratian suuntaan. Sitä kehitystä on hänen poikansa Abdullah II jatkanut muun muassa vahvistamalla naisten osuutta politiikassa ja koulutuksessa asettamalla vähimmäiskiintiöitä tukemaan heidän valintaansa, myös yhteistyö naapurimaiden kanssa on edistynyt 2000-luvulla.
Nabatealaisten kätketty Petra ja muita historian kukoistavia kaupunkeja
Petraan päästäkseen on ensin sukellettava Siqin hiekkakivikanjonin uumeniin. Sola kapenee kapenemistaan, kallioseinät alkavat ahdistaa ja yläpuolella 200 metrin korkeudessa vilkkuva sininen taivas tuntuu
kovin etäiseltä. Yhtäkkiä reilun kilometrin patikoinnin jälkeen maisema aukeaa suoraan yhteen maailman kauneimmista rakennuksista, Petran aarrekammion (El Khazneh) 40 metriä korkeaan ruusunpunaiseen
julkisivuun. Nabatealaiset asettuivat Petran alueelle noin 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Pian valtakunta kukoisti kauppakaravaaneilta kannettujen tullien ja suojelumaksujen ansiosta. Kamelikuormista riitti mausteita, silkkiä ja suitsukkeita myös verottajille itselleen. Vauraus näkyi Petran kallioon louhituissa palatseissa, teattereissa sekä ylhäisöhaudoissa puhumattakaan toimivasta pato- ja vesijohtojärjestelmästä. Vaikka maanjäristys tuhosi osan Petraa, sen kristinuskoon kääntyneet ja kreikan kielen omaksuneet asukkaat jatkoivat elämäänsä muuttuneissa olosuhteissa. Jordania tunnetaan maailmalla Unescon suojelukohteeksi valitusta Petrasta, mutta maassa matkustavan kannattaa nähdä muitakin historiallisia kaupunkeja. Lähi-idän parhaiten säilynyt roomalainen maakuntakaupunki on Ammanista pohjoiseen sijaitseva Jerash. Bysantin loisteliaimmat mosaiikit, esimerkiksi pyhiinvaeltajia Jerusalemiin johdattanut Pyhän maan kartta, löytyvät pienestä Madaban kaupungista Nebo-vuoren juurelta. Nebon rinteiltä Mooseksen kerrotaan ensi kertaa katselleen israelilaisille luvattua maata, jonne hän ei Raamatun mukaan kuitenkaan itse päässyt. Mooseksen viimeinen leposijakin on perimätiedon mukaan vuorella.
Pyhään maahan pääsemisestä haaveilivat myös 1000-luvun alkupuolen ristiretkeläiset, jotka rakensivat linnoituksia pitkin Välimeren rannikkoa. Petran pohjoispuolelle entisen roomalaiskaupungin raunioille
nousi uljas Karek, joka siirtyi myöhemmin arabeille. Erityisen hienoja ovat erämaahan 700-luvulla rakennetut Qusayr Amran kaltaiset umaijadiprinssien metsästyslinnat.
Lomailu Jordaniassa ei ole pelkkää historiaa vaan esimerkiksi myös kelluskelua Kuolleessameressä ja puhdistavien ja rentouttavien mutanaamioiden taputtelua
Amman, Akaba ja Kuollutmeri – shoppailua, sukeltelua ja mutanaamioita
Jordanian pääkaupunki Amman on yleisvaikutelmaltaan nuori, nykyaikainen kaupunki hyvine ostosmahdollisuuksineen, loistohotelleineen ja lukuisine taidegallerioineen. Modernit kaupunginosat syntyivät
brittien siirtomaa-ajan myötä. Mutta Amman voidaan hyvin laskea myös historiallisten kaupunkien ketjuun. Se tunnetaan Raamatusta ammonilaisten pääkaupunkina ja sen jälkeen kreikkalaisten ja myöhemmin
roomalaisten Filadelfiana. Arabit muuttivat nimen takaisin Ammaniksi. Roomalaisajasta kertovat linnoituksen muurien suojassa olevat forum ja 6000-paikkainen amfiteatteri. Islamin tärkein monumentti on
vuonna 1924 rakennettu Al Hussainin moskeija.
Kuolleenmeren suolapitoisuus on jopa 33 %, joten se kannattelee tukevaakin uimaria. Nimestään huolimatta se ei ole meri vaan suolajärvi ja sijaitseen yli 400 metriä merenpinnan alapuolella.
Kansat, ilmastot ja aikakaudet kohtaavat Jordaniassa
Jordanian itäosaa peittävät aavikot ja arot. Mannerilmaston niukat, talvisin tulevat sateet eivät mahdollista maanviljelyä kuivilla alueilla. Keitaiden vesivarantoihin turvautuvat beduiinit kasvattavat siellä lampaita, vuohia ja kameleita. Lännempänä ilmasto kääntyy välimerelliseksi ja samalla maisema kohoaa kilometrin korkuiseksi ylängöksi, jota osan vuotta kuivana olevat jokiuomat (wadit) halkovat. Vilja kasvaa
ylätasangon lauhkeassa ilmanalassa ja myös oliivipuut viihtyvät. Jordania turvaa – vesivarojen ehtymisestä huolissaan olevien mielestä jopa liikaa – keinokasteluun, jonka avulla ylängölle on onnistuttu perus-
tamaan tuottavia vihannes- ja hedelmäviljelmiä. Jordanjoen laaksosta on tullut todellinen paratiisi, sillä Jordan- ja Yarmukjokien veden voimasta kukoistavat niin Kuolleenmeren loistohotellien puutarhat kuin
banaani-, tupakka- ja taatelipalmuviljelmätkin.
Maanviljelys on Jordanian merkittävin elinkeino ja vientiin riittää hedelmiä ja vihanneksia. Muita vientiartikkeleita ovat fosfaatit ja potaska. Heikosti kehittynyt teollisuus tuottaa lisäksi sementtiä ja elintarvikkeita. Palvelusektori voi hyvin: merkittäviä tuloja saadaan matkailusta ja terveydenhuollosta, kun sairaalahoidon korkea taso houkuttelee potilaita muista arabimaista. Yli 90 % väestöstä on arabeja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja. Maassa on pieni armenialaisten kristittyjen vähemmistö, jonka uskollisuus kuningashuoneelle on taannut heille merkittävän aseman politiikassa ja liike-elämässä. Muita vähemmistöjä ovat Iranista paenneet bahai-uskonnon kannattajat, kurdit sekä Kaukasukselta lähtöisin olevat tšerkessit, joita on noin prosentin verran väestöstä. Islaminuskoiset tšerkessit pakenivat 1800-luvun lopulla Venäjän vainoa suuren ottomaanivaltion suojelukseen
