Matka Mongoliaan: Paimentolaiselämää, jurttia ja villihevosia

Mongolia voi olla monelle vielä tuntematon kohde ja kaukainen matkahaave. Ennen omaa matkaani tiesin maasta perusasiat; paimentolaiselämä, Tšingis-kaanin valloitukset, sijainti kahden suurvallan välissä ja tietenkin ne vapaana laukkaavat villihevoset. 

Nopeasti minulle selvisi, että tämä maa on paljon muutakin. Maa, jossa yhä kolmasosa väestöstä elää vuodenajan mukaan muuttavina paimentolaisina, on silti yllättävän moderni ja monipuolinen. Pääkaupunki Ulan Bator on mielenkiintoinen yhdistelmä neuvostoajan arkkitehtuuria, kansainvälisiä ravintoloita, trendikkäitä ostosmahdollisuuksia sekä huipputason museoita, joissa Mongolian historia ja kulttuuri esitellään suurella kansallisylpeydellä. 

Millaisia autenttisia elämyksiä Mongolian kiertomatka tarjoaa? 

Matkani kohokohta oli majoittuminen perinteisessä jurtassa. Jurtta on paimentolaistupa, johon mahtuu asumaan vaikka suurperhe. Jurtan keskellä on kamiina, joka on koko jurtan sydän. Kamiina lämmittää tuvan sekä myös monet kotitekoiset lampaan- ja vuohenmaidosta tehdyt herkut. Omaan kamiinalla lämmitettyyn jurttaan kannattaa siirtyä vasta auringonlaskun jälkeen, sillä auringonlaskut on syytä ihailla taivasalla paikallista teetä nauttien; en varmasti koskaan unohda näkymää laiduntavista hevoslaumoista taivaan pastellisävyjen alla. 

Mongolian aroilla elää vapaana n. 400 Mongolian villihevosta. Lajin kanta on saatu elvytettyä eläintarhojen yhteistyöllä. Tarhoista nämä uniikit eläimet on vapautettu takaisin luontoon alkuperäiseen elinympäristöönsä Hustain Nuruun kansallispuistoon. Siellä saimmekin kokea jotain taianomaista, kiitos Mongolian vaihtelevien sääolosuhteiden. Olimme juuri pysähtyneet etsimään laiduntavia villihevosia, kun pilvet lähestyivät autojamme. Valtavien rakeiden kuuro yllätti matkailijat, minkä jälkeen saimme ihailla villihevosten laumoja kaksoissateenkaaren alla. 

Matka kulkee kansallispuistosta toiseen maisemia ihaillen. Vihreät arot levittäytyvät joka puolelle ja vaikka ympärillämme ei varsinaisesti ole mitään, en malta olla irrottamatta katsettani maisemasta. Minne katsonkin, näen karjaeläinlaumoja, liitäviä kotkia, pyhiä kivirakennelmia (Ovoo), jurttia siellä täällä sekä paikallisia ratsastamassa. Sanotaan, että mongolialaiset syntyvät hevosen selkään. Nähtyäni paikallisten taidot, uskon tämän sanonnan täysin. 

Tšingis-kaanin perintöä arvostetaan Mongoliassa tällä hetkellä ehkä enemmän kuin koskaan. Hänen kunniakseen rakennettu valtava patsas on tästä vain yksi konkreettinen esimerkki. Arvostuksen voi nähdä paikallisten perheiden kodeissa, kun Tšingis-kaanin kuva on ripustettu jurtan tärkeimpään paikkaan sekä museoissa, joita maassa riittää historiannälkäiselle useitakin. Tarinoita hallitsijasta kerrotaan kurkkulaulun ja hevosenpääviulun säestämänä. 

En uskonut ihastuvani Mongoliaan näin paljon. Sanoin moneen kertaan ääneen tämän olleen unelmieni matka. Eksoottinen, autenttinen matkakohde, koskematon luonto, vieraanvaraisuus ja ystävällisyys sekä uniikit majoitukset tekivät matkasta unohtumattoman. 

Kiinnostuitko Mongolian paimentolaiselämästä ja erämaan rauhasta? Lue lisää ja varaa oma kiertomatkasi: https://www.olympia.fi/aasian-matkat/mongolian-kiertomatka