El Salvador – vaihtuvien vallanpitäjien historiaa
El Salvadorin alue ei aikoinaan innostanut espanjalaisia. Syykin on selvä: täältä ei löytynyt kultaa ja paikalliset pipil-intiaanit pitivät hyvin puolensa ulkopuolisia tulijoita vastaan. El Salvador jaksoi Hondurasin kanssa kauimmin pitää yllä ideaa Keski-Amerikan liittovaltiosta, kun ero Meksikosta tuli vuonna 1821, mutta tyytyi sitten itsenäistymään muiden liittovaltioon (Guatemala ja Honduras) kuuluneiden valtioiden kanssa 1841.
El Salvadoria on pidetty historiansa alkuvaiheissa maanosan liberaaleimpana valtiona, mutta 1970-1990 tapahtuneet vallankaappaukset ja sisällissodat ovat tuoneet sille mustaakin mustemman maineen. Sotilasdiktatuurit hallitsivat toinen toisensa perään ja sotilaallisesti järjestäytyneet vapautusrintamat nousivat niitä ja suurimman osan viljelykelpoista maata omistavia muutamaa perhettä vastaan. Yhdysvalloilta hallitukset ovat saaneet tukea näitä sissejä vastaan. Katolinen kirkko on halunnut asettua tukemaan köyhiä jornaleroja, jotka työskentelevät kausiluonteisesti kahvi-, banaani- ja puuvillaviljelmillä. Kansa muistelee erityisesti köyhiä puolustanutta arkkipiispa Oscar Romeroa, jonka osaksi tuli marttyyrikuolema 1980.
El Salvador on pinta-alaltaan pieni mutta tiheimmin asuttu Väli-Amerikan maista. Suurimpia ongelmia on korkea köyhyys ja taloudellinen epätasa-arvo. Vuonna 2001 maa luopui omasta valuutastaan ja käytössä on nyt Yhdysvaltain dollari. El Salvador hyväksyin ensimmäisenä valtiona myös bitcoinin viralliseksi valuutaksi (2021). Maan virallinen kieli on espanja.
Pääkaupunki on San Salvador. Ilmasto on trooppinen, kuuminta on rannikkotasangolla mutta vuoristossa myö viileää. Parasta matkustusaikaa on kuiva kausi marraskuusta huhtikuulle.
