Japani menee sekaisin sakurasta

Ja kuka meilläkään osaisi kertoa, milloin omenapuut tänä vuonna Punkaharjulla tai Torniossa kukkivat ja milloin ensimmäiset mansikat tulevat kesäpöytään?  Japanin matkalla nähdään monta eri paikkakuntaa, ja yleensä aina jossakin ensimmäinen vaaleanpunainen kukkapaljous odottaa ihailijoita ja heidän kameroitaan.

Sakura, kevätaika maalis-huhtikuun taitteessa kirsikkapuiden kukkiessa, näyttää saavan japanilaiset todella sekaisin – näin ainakin ulkopuolisesta katselijasta tuntuu. Muutoin niin järjestelmälliset ja kellontarkat salariimanit ja ofisuleidit (salaryman, office lady) kipittävät kohti kukkivia puistoja. Siellä maahan levitetyllä sinisellä pressulla istuu jo päivystämässä joku työpaikan pienipalkkaisimmista ja vähempiarvoisimmista kollegoista. Firmat, opiskelijoiden vuosikurssit ja ystäväseurueet varaavat hyvissä ajoin oman ”tontin” kukkivien puiden alla.

Pressulle kokoonnutaan eväskorien ja sakepullojen kanssa yhdessä pitämään hauskaa. Meno on kuin meillä vappuaattona; tosin Japanissakin yritetään suitsia liiallista alkoholinkäyttöä. Eroa Tähtitorninmäen juhlintaan on: Tokion Ueno-puistossa ei näe yhtään maassa lojuvaa pulloa, ei ainoatakaan eväspaperia tai tyhjää bento-laatikkoa. Siitä pitävät kymmenet roskikset huolen – pulloille omat, muoville omat, ruuanjätteille omat.

Paitsi juhlivia seurueita, puistoissa näkee myös kymmeniä jalustan kantajia. Äärettömän suosittu harrastus näyttää olevan sakuran kuvaaminen. Vuosi toisensa jälkeen uskolliset kuvaajat palaavat kameroineen juuri sen tietyn oikean puun luo. Kinastelua käydään siitä, ovatko ehkä Kiomizun temppelin kirsikkapuut kauneimmat vai pitäisikö mennä kuitenkin Maryama-puistoon. Entäs ne upeasti kanaalin ylle kaartuvat oksat Filosofin polun varrella? Kirjakauppojen Japani-hyllyt notkuvat sakuraa esittäviä kuvateoksia.

Ylenpalttisen runsas mutta nopeasti kuihtuva kirsikankukkapaljous on japanilaisille ollut vuosisatoja filosofian ja runouden ehtymätön lähde. Lukuisat ovat ne tankat ja haikut, joissa kirsikankukat esiintyvät. Rouva Ise, tuhat kaksisataa vuotta sitten eläneen keisari Udan puolison hovinainen, vertaa leijailevia terälehtiä lumihiutaleisiin: ”Sataa kirsikan kukkaslunta ja lumen kirsikankukkaa…”.

Yllättävimmin kirsikankukkaa on kenties kuitenkin verrattu Japania lähes tuhat vuotta hallinneen sotilasvallan soturiin, samuraihin. Yhtä nopeasti kuin kukan terälehdet irtoavat tuulenpuuskassa, voi myös isännälleen uskollisen samurain elämä katketa. Myöhemmän ajan samurait, toisen maailmansodan kamikaze-lentäjät, olivat hekin kuin loistavat mutta nopeasti kuihtuvat kirsikan kukat, kun he täysin tietoisina kohtalostaan ja sen kiitävän lyhyestä kukoistuskaudesta, ohjasivat elävinä pommeina koneensa päin vihollislaivoja.

Olympian matkoilla pääset näkemään kirsikankukat keväällä sakura-aikaan, tai syksyn loisteliaan ruskan eli momijin.

Tutustu Japanin matkojen ohjelmiin ja varaa omasi!

Kirjoittaja FM Irmeli Repo on toiminut Olympian matkanjohtajana runsaat kaksikymmentä vuotta. Tutuiksi ovat tulleet kymmenet maat ja lukemattomat kulttuurit. Irmeli tunnetaan myös Olympian Maailma -kirjasarjastaan. Irmelin blogin tarinoissa matkoillamme koetut hetket heräävät eloon värikkään kerronnan kautta.