Silkkisellä tiellä ja paimentolaisten aroilla

Jos Hollywoodista tulisivat kyselemään aihetta elokuvaksi, niin minulla olisi yksi ja hyvä heti valmiina. Pakataan vaan kamerat ja muutama valovoimainen näyttelijä ja painutaan Silkkitielle Kashgariin, Pamir- ja Karakorum-vuoristojen kupeeseen. 

Ajassa täytynee siirtyä satakunta vuotta taaksepäin, ”suuren pelin” (The Great Game) aikoihin. Kashgarissa kulminoituvat sekä Venäjän halu päästä etelään Mustallemerelle että Britannian täysin päinvastaiset aikeet sen pyrkiessä laajentamaan omaa imperiumiaan Intiasta pohjoiseen. Molemmat suurvallat asettivat Kashgariin konsulinsa vaalimaan isänmaan etuja ja pitämään silmällä satunnaisia kulkijoita.

Tiettömien taipaleiden ja mahdottomien, usein jäähän hakattujen, vuoristoteiden takana nämä kaksi seudun ainoaa valkoista herrasmiestä seurustelivat ensin sivistyneesti keskenään, mutta jouduttuaan riitoihin pitivät mykkäkoulua lähes parikymmentä vuotta. Herrat konsulit noteerasivat tarkkaakin tarkemmin, kumman luo tutkimusmatkailijat ja Mannerheimimme kaltaiset sotilastarkkailijat ensimmäiseksi menivät. Ruotsalaisten perustaman lähetysaseman väki koetti tasapainoilla tilanteessa puolueettomana vaa’ankielenä. Tänään konsulaateissa vierailevat Silkkitien maisemista innostuneet matkailijat, kun kumpikin rakennus on muutettu viihtyisäksi pikku hotelliksi.

Tuskin mistään löytyy komeampia elokuvan lavasteita kuin turkinsukuisten uiguureiden asuttamilta Keski-Aasian aroilta. Tänäänkin osa uiguuri- ja kazakkimiehistä liikkuu ratsain unikoita punaisenaan hehkuvilla tasangoilla. Lampaiden kasvatuksella elävät paimentolaisperheet asuvat osan kesäkaudesta jurtissa. Leirit on pystytetty lumihuippuisten vuorten juurelle, kirkkaiden purojen ääreen. Sunnuntaina pakataan perhe kärryihin, kootaan lampaat laumaksi ja painutaan Kashgarin eläinmarkkinoille. Samalla voi vanhan kaupungin kujilla pistäytyä sepän luona taottamassa rattaisiin uuden helan, leikkauttamassa partansa tai ostamassa vaimolle ikat-silkkiä mekkoa varten. Voi myös istahtaa muiden miesten kanssa teelasilliselle tai herkuttelemaan kimpaleella rasvaista lampaan lihaa.

Maailman kauppareittien joukossa Silkkitie on epäilemättä legendaarisin. Lähes tuhannen vuoden ajan – milloin vilkkaammin, milloin verkkaisemmin, uusia väyliä synnyttäen ja vanhoja unohtaen – sen polkuja pitkin matkasivat kiinalaisen silkin lisäksi monet muut kauppatavarat ja lukemattomat ihmiset mutta myös erilaiset aatteet ja uskonnot. Reitin varrella asuneet kansat kuljettivat karavaanien kamelikyydissä keikkuneita tavaroita vuorollaan Kiinan Chang'anista Rooman hoveihin lisäten aina oman pienen osansa ylellisten tuotteiden hintaan. Kauppa synnytti ja kasvatti Kashgarin kaltaisia kauppapaikkoja: Samarkand, Buhara, Khiva, Merv, Palmyra, Tyyros – osa näistä on edelleen kukoistavia kaupunkeja, osa raunioina, vieläpä kuten Palmyran tapauksessa, oman aikamme uudelleen raunioittamia. Sitkeät kamelit vaihtuivat metsäisemmässä maisemassa Ferganan laakson jumalaisiin ”lentäviin” hevosiin. Kaukaiseen Pohjolaankin saatiin Silkkitietä pitkin jotain, nimittäin hyötykasvimme raparperi, tosin ensin vain lääkkeeksi.

Chang'anista (nykyinen Xi'an) lähtevä reitti kulki Kiinan puolella pelottavan Gobin ja vielä sitäkin hirmuisemman Taklimakanin autiomaan halki. Vaikka matkan varrella tiedettiin olevan Turfanin ja Hamin kaltaisia keitaita, missä ruusut kukkivat ja maan alle kaivetut ikivanhat karez-vedenkuljetusjärjestelmät mahdollistivat maailman makeimmat viinirypäleet ja herkullisimmat vesimelonit, pelotti karavaanin mukana kulkevia paitsi hillitön kuumuus ja kuivuus myös kuolleessa autiomaassa vaeltavat pahat henget, dzinnit.

Vesikin saattoi ruveta oikulliseksi ja muuttaa uomaansa yhtäkkiä: vain päivissä tai korkeintaan viikoissa voi Loulanin kaltainen kauppapaikka kuolla tai muutella sijaintiaan ja lopulta peittyä hiekkaan kuten legendaarinen suolajärvi Lop Noor taikka tulla hylätyksi linnoituskaupunki Kharakhojan lailla. Siksipä suojelua kannatti pyytää itseä suuremmilta voimilta.

Dunhuangin kaupungin laitamille on aikojen kuluessa syntynyt ihmeellinen buddhalainen luolasto satoine kuvineen ja kallioon hakattuine veistoksineen.